Ranskan kieli verrattuna muihin kieliin

Kielitieteilijät pitävät ranskaa jossain määrin synteettisenä kielenä, mikä tarkoittaa sitä, että sanojen ja erityisesti verbien kieliopillinen tehtävä määrittyy usein suffiksien ja muiden vastaavien määreiden kautta. Vaikka ranskan kielessä ei enää käytetäkään latinasta tuttuja monimutkaisia taivutusluokkia, on siinä silti käytössä verbijärjestelmä eri taivutusmuotoineen. Täten yhdellä verbillä saattaa olla jopa kuusi eri taivutusta kussakin aikamuodossa, ja esimerkiksi preesens-muodossa moni ranskan kielen verbi taipuu päättein -e, -es, -e, -ons, -ez ja -ent, yksikön ensimmäisestä persoonasta aina monikon kolmanteen persoonaan.

==Ranskan kielessä välimerkeillä ja äänenpainolla on suuri merkitys==

Ranskan kielessä kielioppi, välimerkit, äänenpaino ja sanamuoto ovat todella merkittävässä asemassa, kun halutaan ilmaista jotain tiettyä tarkoitusta. Tässä on suuri ero verrattuna esimerkiksi suomen tai englannin kieleen, joita voidaan pitää tietyllä tapaa analyyttisempina kielinä ja joissa sanajärjestyksellä on huomattavasti suurempi rooli lauseen tehtävän ilmaisemissa.

Otetaanpa esimerkiksi ranskankielinen lause “”Tu has vu le chien que j’ai trouvée?” on selkeästi kysymys, sillä lauseen perässä on kysymysmerkki ja kun sen lukee ääneen, tulee lopussa korottaa äänenpainoa siten, että se kuulostaa kysymykseltä. Suomenkielisessä lauseessa on käytettävä päätettä -ko, joka määrittelee lauseen kysymykseksi: “Oletko nähnyt koiraa, jonka löysin?”. Mikäli suomenkielisestä esimerkkilauseesta vahingossa unohtaisi kysymysmerkin lopusta, voisi lauseesta silti päätellä sen olevan kysymys “-ko” -päätteen ansiosta. Ranskankielisessä lauseessa kysymysmerkin unohtaminen onkin vähän isompi juttu, sillä silloin lauseesta ei voi enää päätellä sen olevan kysymys, vaan siitä tulee vain toteamus.

==Ranskan sanasto==

Suurimmaksi osaksi ranskan kieli on peräisin latinasta, vaikka toki modernista englannin kielestäkin on otettu paljon vaikutteita. Ranskan kielessä on yleisesti ottaen suppeampi sanavarasto kuin englannin kielessä, joka polveutuu sekä vanhasta ranskasta että vanhasta saksasta.

Tässä lopussa on vielä muutamia esimerkkejä siitä, miten ranskankielinen sana on johdettu latinasta:

* Latinaksi “ikkuna” on “fenestre”, ranskaksi “fenêtre”
* Latinaksi “rakastaa” on “amare”, ranskaksi “aimer”
* Latinaksi “nähdä” on “videre”, ranskaksi “voir”
* Latinaksi “koira” on “canus”, ranskaksi “un chien”
* Latinaksi “sisko” on soror”, ranskaksi “un soeur”
* Latinaksi “poika” on “filius”, ranskaksi “un fils”.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *